Oolalaa, mikä mahtava kirja. KAIKKIEN koiranomistajien pitää lukee tää. OU MÄÄN hei. Noniin ja sitten lähdetääs kahlaamaan tätä läpi.

Ekat luvut boooring. Kuka antaa koirilleen nimeks Makkara, Korvapuoli, Sammakko ja Pukari? SAMMAKKO 8'D !! Ei ois tahtonu jaksaa lukee. Juoni lähti käyntiin vasta sitten ku "penikka" eli Valkohammas synty. Se oli ihana, varsinki se ku se tappeli sitä riekkoa vastaan<3 Nauroin oikeesti ääneen. Se sen pentuaika kesti aika pitkään. Öö, puolet kirjasta? Scary. Ja karmeeta miten 1800-luvun loppupuolella kohdeltiin koiria. Hei koiranäyttelyt oli jo keksitty ja nää kivittää ja ruoskii ja antaa näitten koirien tappaa toisiaan. Huaagh, tää oli Scottin tuloon saakka aika, öö, tappavaista. Joka luvussa kuolee aika paljon, että varautukaa siihen. Varsinki se ku se meni sinne Yukoniin, hrr. Tappo vaan kaikkien koirat. Ja ei nää isot majavat ja muut välittäny yhtään vaikka tää Valkohammas söi tyyliin niitten kaikki koirat. Lol hei. Koiratappelut sen Kauno-Smithin luona. Urn. Vaikka se rotikka (kuvailun mukaan?) oli kyllä niin ihana ku se vaa...ihihi :')

Sierra Vistassa elämä oli aika söpöä. Oliks ne Collien pennut sen Valkohampaan? IhQua :)

Btw, kirjan nimi pitäs olla koirasusi eikä susikoira, koska me kaikkihan tiedämme, että susikoira = saksanpaimenkoira ;) Joo ja kanssa koiratappelukohtauksessa ei sais lukee "verikoira" koska sehän tarkottaa vihikoiraa, kuten me kaikki koiraihmiset tiedämme.

Ja vaikka tää kirja on kirjotettu 1800-luvulla, ni on tää kyllä silti aika ihana. "Pelko on tunne, jota ei voi vaihtaa hernerokkapurkkiin."

Kitshi<3 Cherokee<3 Collie<3

Susikoira (1906, suom. 1918) kertoo villin eläimen selviytymisestä luonnossa ja sen kesyyntymisestä ihmisen palvelijaksi. Samalla se on koskettava tarina ihmisen mahdollisuuksista oppia ymmärtämään eläimen viisautta.