Ensimmäisenä jää miettimään, että mikä tää Odysseia-homma on, kun koko ajan puhutaan siitä ja se ilmeisesti jo häiritsee Julian mielenterveyttä, mutta ei vaivauduta kertomaan, koska "hei daa, tää on sarjan toinen osa, lue se eka vitun n00b". Vasta ehkä toka vikalla sivulla sanottiin, että se Odysseia on hevonen joka lähti Saksaan. KIITOS.

Sitten muutenki tosi epäuskottava kirja. Jos koiran kanssa opetellaan kosketuskeppiasioita ni huhhahhei, se saa positiivisia viboja eikä enää käyttäydy huonosti? Ei toimi oikeessa elämässä, kuten ei myöskään se, että laitat ison mehevän ihanan luun vierees, sanot koiralle yhen sanan, poistut ja koira jää nukkumaan sen luun viereen välittämättä siitä. Toivottavasti kukaan ei ota tästä kirjasta mallia, koska nää "koulutusvinkit" on tosiaan keksitty täysin omasta päästä. Ei oo mitenkään mahollista että porokoirakosenytoli tottelee niin unelmallisesti, että se ei tarvii edes hihnaa ulkona ja sen saa vaikka seisomaan kuonollaan, kuten myöskään rotikka, joka hajottaa jääkaapin, muka paranis sillä, että sen opettaa koskemaan palloa kepin päässä.

Muuten ihan hyvä, paikoitellen ehkä melko tylsä.

Ero Odysseia-hevosesta on vielä kipeänä Julian mielessä, kun hän saa koulutettavakseen nuoren Remu-koiran. Rottweilerin entinen omistaja on kohdellut sitä kaltoin ja koira on sekaisin pelosta. Julia tarttuu ongelmaan päättäväisesti. Työntäyteisiin päiviin mahtuu väsymyksen hetkiä mutta myös onnistumisen iloa. Mukana kuvioissa pyörivät Julian bestis Tilli sekä talleilta tuttu Sami, joka usein etsiytyy kuin sattumalta Julian seuraan. Ansku ja Banskukin tulevat vierailulle ja heillä on kerrottavanaan iso uutinen.