En oo lukenu siis sarjan ekaa osaa ollenkaan, mutta tää on miljoona kertaa parempi ku se toinen. Tää on paljon kivempi lukee ja mielenkiintosempi. Paitsi että toi Julia on ihan raivostuttava. Se luulee tosiaan tietävänsä ja osaavansa kaiken kaikesta ja on niin hiton ylimielinen ja jotenki...ylitunteellinen, itkee vaa silmät veressä siel jossain höschenböschen-hotellissa jonku hevosen perään, minkä se ois halunnu itelleen, vaikka on paljon paremmalla omistajalla siellä.

Jaa, no parempi tää tosiaan on ku "koira vailla kotia". Takakansiteksti vähä kyl selittää epäoleellisia asioita. Ja oisin kyllä oottanu, että tää rautakavio ois ollu Odysseia eikä Orkidea ;)

Hyvin eläinten kanssa toimeen tuleva Julia on luvannut lähteä Saksaan jatkamaan Odysseia-hevosen koulutusta. Mutta yleensä niin velvollisuudentuntoinen ja tarmokas Julia lykkää lähtöä kerran toisensa jälkeen. Hän tietää, ettei Saksassa olisi helppoa: miten hän saisi Odysseian uuden omistajan uskomaan, että oli pätevä kouluttaja, vaikka olikin vasta 16-vuotias? Ja entä jos Odysseia olikin unohtanut hänet ja kaiken aikaisemmin oppimansa eikä Julia enää saisikaan otetta vikuroivasta ja tottelemattomasta hevosesta?